Nimeni on
Tiit Kaasik. Olen 47-vuotias Virkkalassa asuvan 4 hengen perheen jäsen, perheessämme
Robert 5 v., Aliaksander kohta 18 v. ja vaimoni Varvara. Olen Suomessa asunut alkaen 2008.
Historiani
urheilun parissa.
|
Tiit Kaasik |
Niin
pitkältä, kun muistan itseä, olen urheilut ja pelannut eri pelejä. Koulunkäynnin
alussa heti tulivat jalkapallo, sulkapallo, purjehtiminen ja onneksi palkintokaappi
täynnä eri diplomeja ja mitaleja, on mitä muistaa. Jalkapallon vierestä
sulkapallon Viron mestaruuden D-ikäryhmän pronssi ja purjehtimisessa
Neuvostoliiton miesten ”470” luokan 11 sija. Kuka tekee paljon se myös jaksaa
paljon.
Olen elämässä harrastanut eri urheilulajeja ja on aina ollut tärkeä
rooli jalkapallolla, joka on seurannut minua aina, välillä pääharrastuksena,
välillä tärkeänä osana kuntopiirin parantajana. Pelaajana olen pelannut oma
kotikaupungin Tartton juniori edustusjoukkueessa ja olen ylpeä siitä. Olen ollut onnekas että pääsin lukion aikana
Tallinnan urheiluakatemiaan, niin että samassa luokkahuoneessa oppimista missä
kovin monta eri urheilulajin sen aikana juniori maailmatähtiä. Meininki oli
siellä tosi ammattilaista ja mielenkiintoista. Ensimmäiset vinkit urheilupsykologiasta
ja pedagogiikasta, valmentamisesta sain varmasti sieltä ja jatkoksi tulivat
opinnot Tarton yliopistossa urheiluvalmennus/liikunta alalla ja sen vierestä
valmennustyöt.
Ison valtion kaatumisen jälkeen ei tuonut enää valmennustyö
leipä pöydälle ja niin ”sukkelatuin” liikemaailmaan. Jalkapalloparin tulin
takaisiin kun lähes 15 vuoden tauon jälkeen kaverit kutsuivat minut uudestaan
jalkapalloharjoituksiin ja niin sai nyt jo ikämiehenä pelattu Viron miesten 4.
ja 3. sarjoja ja ollut kerta myös 4. sarjan paras maalintekijä ja oman seuran
Turba NJK paras ”vanhus”. Samana aikana aloitin samassa seurassa valmentajauran
koska poikani oli tullut just sen ikäiseksi että voisi aloittaa
harjoittelemista ja niin sai samassa seurassa oltu lähes 4 vuotta kolmen
ikäryhmän valmentajana. aika meni tosi nopeasti ja yhtäkkiä poika siirtyi pelaamaan
FC Floran riveihin ja minä saman P95 apuvalmentajaksi, ei päivätyön iso
kuormitus antanut myös loputtomasti mahdollisuutta vetää kolmea ryhmää.
Yhtäkkiä
päivätyöt toivat minut 6 vuotta sitten Suomeen kun Seliö Boats OY omistaja
Niilo Seliö kutsui minut hänen uuden tehtaan valmistamaan ”Yamarin”
moottoriveneitä. Ei mennyt paljon aika kun käynnistettiin firman oma
jalkapallotoiminta. Sattumalta vuonna
2010 kutsuttiin minut Lopa P 96 valmentajille kahdeksi kerraksi sijaiseksi
ohjamaan harjoituksia, sen jälkeen kesällä jo valmentajaksi. En olisi uskonut
että se on vasta alku. Puolitoista vuotta myöhemmin olivat ne samat 2. sarjan
pojat voittanut Espoon Talvisarjan, alueellisen futsal sarjan pronssin, kesällä
2011 2. sarjan ja syksyllä alueellisen ykkösen.
Samana vuonna tammikuussa olin
aloittanut FC Honkassa heidän reservijoukkueen Pallohonkan jojo´n tehtävän ja P 99 harrastejoukkueen
valmentamista (ensimmäisen sarjaottelun tulos ikäluokan 3.sarjassa oli tosi
”makea” 0-17 tappio). Jatkoksi 24/7 valmentajatyötä, koska päässä pyörii aina
kysymykset miten saisi olla parempi valmentaja ja joukkueeni pärjäisi
paremmalla tavalla. Kaikkien päätteeksi ja kruunuksi on tullut vuona 2013 Honka
99 akatemian päävalmentajana aluesarjan voitto.
Elämä kun satu voisi useampi
kaveri kertoa, mutta se on vaan se kiiltävämpi puoli, kyllä riittää myös muita
tapahtumia. Kaikki mitä omassa elämässä olen saavuttanut, on se ollut aina
jatkuvan työn ja oppimisen tulos. Se missä en ole onnistunut on välillä liian
korkeiden toivojen pystyttäminen itselle ja läheisille. Valitettavasti kaikille
korkeuksille en pysty nousemaan.
Miksi
olen mukana
Olen pitkä aika toivonut että olla niin kun nuorosuudessa päätoiminen
valmentaja. FC Wild kautta on se nyt toteutunut. Todella loistava on olla rakkaan lajin parissa
ja pyrkiä antaa oman osuutensa FC Wild kehittymiselle ja seuran väestön avulla tekemään
FC WILD:ista vielä parempi seura.